Seppä ja paja

Minun piti valmistua yliopistosta luonnontieteiden kandidaatiksi, nyt tavoitteena on raudanhakkaamisen maestron arvonimi. Keskiaikatapahtumassa nähdyt oikeat haarniskat ym. tekivät hintelään nörttipoikaan vaikutuksen ja armeija opetti että on hauskempaa pyöritellä panssarivaunua harjoitusalueella, kuin kaavoja liitutaululla. Vuosi yliopistoa ja 7 opintopistettä myöhemmin hain Petäjävedelle metalliartesaanikoulutukseen ja sain sieltä opiskelupaikan.

Koulun loputtua liian aikaisin oli oman pajan perustaminen ainoa vaihtoehto työllistyä edes jotenkin rautaa hakkaamalla. Laina-alasimella ja paperikonehuovasta tehdyssä kodassa ehdin kaksi kesää ja talvea takoa. Vähitellen alkoi paja kuitenkin käydä pieneksi ja etenkin talvella kylmäksi, uutta piti siis alkaa suunnittelemaan. Sangen helteisen kesän 2014 loppupuolella oli monttu kaivettu ja alkoi harkkojen kantaminen. Harjakaisia päästiin pitämään syyskuussa ja työt pajalla pääsin aloittamaan joulun alla. Koville otti syksy, kun piti samaan aikaan rakentaa ja yrittää pitää asiakkaat tyytyväisinä.

2015 kesällä päästiin pitämään vielä pajan ja myymälän viralliset avajaiset joihin osallistui useampi sata ihmistä, jopa ulkomailta asti. Nyt paja ja myymälä ovat kaikille avoinna aina kun seppä vaan on paikalla.

muokattu2